Siunatut

Marianpäivän sanoma oudosti raskaaksi tulleelle Joosefin morsiamelle ei vastaa ennakkoluuloja. Se ei sisällä kysymyksiä siitä, oletko oikealla tavalla tullut onnelliseksi. Ei siitä, onko sinulla lupa saada tämä lapsi, tai tämä mies. Tai millainen pari te oikein olette.

Sanoma on ainoastaan: olet siunattu.

Sen sanoo Marialle vanha sukulaisnainen, joka hänkin on saanut kokea ihmeen. Hän kyllä ymmärtää. Hän tietää, että siinä onnessa tuntee kiitollisuutta. Eikä muuta. Marian kiitosvirressä kiitollinen onni suorastaan hullaannuttaa nuoren naisen ylistämään Jumalan huolenpitoa kaikista ja koko maailmassa.

Paljon vihaa ja kärsimystä aiheuttaneessa parisuhdekeskustelussa on ehkä jotain unohtunut. Kun kiistellään siitä, keiden parisuhteen kirkko saa sinuata ja minkälaisin rukouksin, ei aina huomata, että Jumala on jo väkevästi siunannut näitä pareja, kaikkia. Jumala on jo rikastuttanut heitä, olkoon heidän suhteensa minkä niminen hyvänsä, antamalla heidät toinen toisilleen. Tämä lahja on kaikkein keskeisin, ja sehän on jo annettu ja saatu ennen ensimmäistäkään kirkollista toimenpidettä.

Se parisuhteiden siunaaminen, jota kirkolta pyydetään, minultakin kirkon pappina, merkitsee iloitsemista iloitsevien kanssa. Siihenhän Uusi testamentti kehoittaa. Se on Roomalaiskirjeen mukaan kristillistä elämää. Se on jo saadun siunauksen tiedostamista ja kiitollisuutta siitä.

Nyt näyttävät yhteiskunnan lait olevan kirkon käytäntöä edellä. Me vasta emmimme kirkossa, onko tähän lupa, mitä siitä seuraisi, mitä Jumala on todella sanonut? Lainsäätäjät ovat olleet johdonmukaisia ja tahtoneet antaa samat oikeudet iloon ja kiitollisuuteen kaikille ihmisille.

Miksi ei siis uloteta avioliiton siunaamista kaikkiin yhteiskunnan hyväksymiin parisuhteisiin? Olemalla siunaamatta joitakin pareja me vain kieltäisimme sen siunauksen, jonka he jo ovat vastaanottaneet suoraan kaiken hyvän antajalta, Luojalta, Jumalalta.

Lainsäätäjienkin pitäisi viedä loppuun hyvin alkanut työnsä. Uskon, että näin ennen pitkää tapahtuukin. Silloin yhteiskunta tunnustaa homo- ja lesbopareillekin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopareille. Kirkon päättäjien olisi heidänkin vietävä kangerrellen alkanut työnsä loppuun. Silloin kaikki parit ovat tervetulleita seurakunnankin kanssa sekä iloitsemaan että tarpeen tullen itkemään. Sehän siis on kirkon opin mukaista toimintaa, uudistumista näkemään, mikä on Jumalan mielen mukaista.

Siunaus on jo läsnä. Seurakunnan vastaus on kiitollinen ylistys, ilo iloitsevien kanssa, itku itkevien kanssa. Ketään ei suljeta ulkopuolelle, niin kuin Herrammekaan ei sulje ketään ulos.