Uusi markkina-ihminen

Kommunismin uskottiin luovan uuden ihmislajin, kommunistisen ihmisen, joka oma-aloitteisesti elää kommunismin ihanteitten mukaan ja toteuttaa ihmiskunnan unelmat kaiken ratkaisevasta hyvästä tahdosta. Siitä ei ehtinyt tulla mitään ennen kuin maailman suurimmat ihmisyyslaboratoriot romahtivat. Nyt kehittymässä on aivan vastakkainen ihmislaji, homo economicus, markkinaihminen, talouskeskeinen ihminen. Hän on oppinut sopeutumaan kapitalistiseen globaalitalouteen, missä kaikesta on tullut väline rahan kokoamiseksi. Erityisesti tämä koskee rahaa itseään. Rahalla tehdään rahaa. Taloudellinen ihmislaji elää tästä. Ne, jotka eivät vielä ole oppineet kuinka se tehdään, kokeilevat onneaan vedonlyönneissä ja lotoissa, missä kuitenkin toiset tekevät heidän rahoillaan rahaa.

Ei ole tarkoituskaan, toisin kuin kommunismissa, että kaikista ihmisistä tulisi ihanteen mukaisia hyviä ihmisiä. Rahan tekeminen edellyttää laumoittain yksinkertaisia hölmöjä, joilta voidaan huijata heidän pienet rahansa tarjoamalla ’leipää ja sirkushuveja’. Leipää ei voi edes rajusti ylipainoinen syödä määräänsä enempää. Mutta sirkushuvit menevät hyvin kaupaksi ja niitä kehitetään voimakkaasti varsinkin viihde-elektroniikan puolella.

John Locke, jonka liberaalit ideat ovat vaikuttaneet länsimaissa 1600-luvun lopulta sati, kertoi käsityksensä tuosta viihteen kuluttajaksi tuomitusta massasta paljon suoremmin kuin nykyisin kehdataan: ”Orjat, jotka ovat oikeutetussa sodassa otettuja vankeja, ovat luonnonoikeuden voimasta herrojensa ehdottoman ja mielivaltaisen käskyvallan alaisia. Nämä ihmiset ovat jo menettäneet elämänsä, vapautensa ja omaisuutensa. Orjina heillä ei ole kykyä omistaa, eikä heitä voi pitää sellaisen yhteiskunnan jäseninä, jonka päämäärä on omaisuuden säilyttäminen.”

Maailman markkinatalouden eliitin ideologia – sillä ideologia se on vastaväitteistä huolimatta – on yksinkertainen ja karu. Se on niiden ideologiaa, joilla on hallussaan ihmisten elämä, työvoima, raha ja vapaudet. Locken mielestä orjuus on vain johdonmukainen seuraus Raamatun käskystä tehdä maa alamaiseksi. Nykyinen ideologia ei nojaa Raamattuun, mutta pitää samalla tavalla alistamista luonnonlakina.

Markkina-ihmisen keskeinen tavoite on olla rahaa kokoava yksilö. Rahaa ei tarvita ensisijaisesti elämiseen vaan ennen kaikkea yksilölliseen rikastumiseen. Siksi tähän ideologiaan, toisin kuin Aristoteleen tai Raamatun opetuksiin, ei kuulu yhteisestä hyvästä huolehtiminen. Kiinnostus demokraattisten oikeuksien käyttämiseen näyttääkin vähenevän kaikkialla. Mihin sitä tarvitsee ihminen, joka kokee olevansa oman elämänsä herra? Mihin sitä käyttää ihminen, joka tajuaa olevansa markkinatalouden orja?

Rahan ideologiaa käyttelevät ne, joilla on valta, todelliset markkinaihmiset. Suositut eurooppalaiset ajattelijat ovat lahjoittaneet iskusanoja markkina-ihmisen käyttöön. Machiavellin mielestä politiikka on vain vallan käyttöä. Häntä säesti Hobbes sanoessaan, että ihminen on luonnostaan mekaaninen systeemi, joka tavoittelee valtaa. Bacon analysoi ihmissuvun valtaa luontoa vastaan. ’Tieto on valtaa’ on sekin Baconin lause, jolla perusteltiin ’primitiivisten’ ihmisten ja ’noitien’ kiduttamista ja hävittämistä. Descartes ylisti ihmistä luomakunnan herrana.
Markkinoilla menestyminen antaa valtaa. Tämän totesi jo Adam Smith, joka piti itseään taloustieteen Newtonina. Hänen mukaansa valtiota ei tarvita taloutta sääntelemään, koska markkinat säätelevät itse itsensä. Tähän pohjautuu ajatus talouden omalakisuudesta.

Kaikki nämä historialliset ajattelijat ovat vuosisatojen mittaan kypsentäneet länsimaisen ajattelun pitämään omaan piiriinsä kuuluvia menestyviä ihmisiä ylivertaisina verrattuna kaikkiin muihin maailman ihmisiin ja omaa kulttuuriaan itseoikeutetusti koko maailman kulttuurina.

Markkinahenkinen länsimaalainen ihminen ei tee työtä elääkseen saati hyödyttääkseen muita, vaan täyttääkseen keinotekoiset, mainonnan ja elämäntavan syöttämät toiveensa rajattoman kulutuksen keinoilla. Hän ymmärtää vallan tarpeellisuuden ja haluaa saavuttaa sitä myös muiden kustannuksella. Moraaliset epäilykset vaiennetaan smithiläisellä vakuuttelulla, että kaikki koituu lopulta kokonaisuuden ja kaikkien sen osien parhaaksi. Markkinaihminen myy työnsä mahdollisimman kalliilla ja arvioi aina toiminnastaan saamansa hyödyn rahassa.