Hölmöläisten päästövarastot

Aamulehti kertoi suurena uutisena, että ottamalla talteen ja hautaamalla merenpohjan alle 10-30 prosenttia Suomen hiilidioksidista saataisiin päästöt puolitettua vuoteen 2050 mennessä. Siihenhän on sitouduttu. Kaikin kekseliäisyyden tarjoamin keinoin pyritään kuitenkin samalla kasvattamaan tuotantoa ja kulutusta.

Eräs ongelma on kirjoituksen mukaan se, että päästömaksut ovat toistaiseksi liian alhaisia eivätkä kata vielä kehitysmaita. Maan sisään kätkemisen tekniikka kun vaatisi isompia rahoja kuin nyt on käytettävissä.

Joku näitä hölmöläisten touhuja sivusta seuraava voisi sadun lapsen tavoin kysellä tuliko keisari pukeneeksi mitään päällensä. Ensimmäisten joukossa yleisönosaston kirjoittaja kyseli, miksi näin, kun Suomessa sentään metsät nielevät vielä tuplasti sen hiilidioksidin, minkä kulutus aiheuttaa? No, siihen vastaisin itse, että siksi, että kyse on koko maapallosta. Myös niistä ’kehitysmaista’, jotka eivät ole onnellistuneet siitä, että siirtomaavalta kauan sitten poistui. Nykyisinkin taloudellinen riistovalta käyttää niiden luonnonvarat ja työvoiman ja välttää kaiken kukkuraksi samat (tosin alimitoitetut) päästömaksut, joita se maksaa teollisuusmaissa.

Uutisen mukaan biopolttoaineen jalostamot eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, joten niiden tilanne on ’vaikeampi’. On vaikeampi ottaa niitä mukaan hautaamaan hiilidioksidi merten syvyyksiin. Tämähän on noidankehä. Jotta saataisiin lisää rahaa torjua päästöt, täytyy olla enemmän päästöjä, joista kerätä maksuja.

Biodieselit, sähköautot tai muut ’vihreät’ innovaatiot eivät vähennä kulutusta, vaan lisäävät sitä. Sekä energian että raaka-aineiden kulutus ja maa-alueiden uhraaminen teiden, katujen ja parkkipaikkojen alle jatkaa kasvuaan. Mainitun artikkelin mukaan hiilidioksidin talteenotto vastaisi kuitenkin vain 19 prosentista sen vähennyskeinoista. Uusiutuvat energiamuodot ja liikenteen biopolttoaineet, vety- sekä sähköajoneuvot yhdessä voisivat vähentää hiilidioksidia 32 % ja vihdoin energiatehokkuuden lisääminen polttoaineiden ja sähkön käytössä 38%. Käyttämällä runsaasti polttoaineita ja sähköä, kunhan tehdään se tehokkaasti, vähennetään kaikkein tehokkaimmin päästöjä! Luulisi että Hölmölässä on pakko jossakin vaiheessa huomata, ettei peiton jatkaminen toisesta päästä otetulla kaistaleella hyödytä mitään.

Kuka tämän loputtoman kasvun maksaa? Ensimmäiseksi luonto, maapallo. Toiseksi sen maksaa kituuttavat köyhät, joita on ns. kehitysmaissa mutta myös aivan liikaa rikkaissakin teollisuusmaissa, Suomea unohtamatta. Elämän laadun järkyttävä huononeminen koskee ensimmäiseksi näihin. Lopulta voiton puolelle jäävät vain ne, jotka ovat onnistuneet ja osanneet varmistaa oman hyötymisensä toisten onnettomuudesta.

Jos nyt ajateltaisiin luonnollisesti, ilman elintasomatematiikkaa, niin ilmakehässähän on ja tulee olla tietty määrä hiilidioksidia. Me kaikki tuotamme sitä hengittäessämme, kasvit ja muut orgaanit kuoltuaan mädätessään. Tuotamme sitä myös erilaisissa polttoprosesseissa, joissa hiili ja happi yhdistyvät. Kasvikunta toisaalta absorboi sitä yhteyttäessään ja tuottaessaan kaikille välttämätöntä happea. Luonnontilassa säilyy tasapaino.

Ongelmaksi on nyt, Wikipedian mukaan, muodostunut hiilidioksidin suhteellisen määrän nopea kasvu, noin puoli prosenttia vuodessa nykyisin. Määrä on nyt noin 38 % luontaista tasoa suurempi ja kasvuvauhti on kiihtyvä. Hiilidioksidi on tuhoisa kasvihuonekaasu, sillä se aiheuttaa maapallon ilmaston lämpenemistä. Luontaisesti sitä arvioidaan olleen keskimäärin 280 miljoonasosaa ilmakehän tilavuudesta, mutta nyt määrä on jo yli 380 miljoonasosaa.

Ehkäpä jossakin vaiheessa joku huomaa, että ei ole pakko kuluttaa niin valtavasti aineellista hyvää. Meillä on muita tärkeitä tarpeita, jotka tavarakulttuuriin painottumisen takia ovat jääneet liian vähälle, sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi mm. kulttuurin alueella. Tällaisella asialla on jo nyt lukuisia kansalaisliikkeitä, mutta yleinen virallinen viisaus ei vain uskalla ryhtyä ajattelemaan asioita uudestaan.

Eräs rohkea ajattelutapa on uudella ’Siirtymäliikkeellä’:
”Siirtymäliike inspiroi ihmisiä paikallistasolla valmistautumaan ilmastonmuutoksen ja öljyhuipun tuplahaasteeseen. Olemme suurilta osin kadottaneet kestävän ja joustavan tavan elää. Nykyinen talousjärjestelmä toimii olettaen energian ja resurssivarojen olevan rajattomat, vaikka on selvää, että elämme rajallisella planeetalla.

Siirtymäliike auttaa hahmottamaan, mitä nämä haasteet tarkoittavat ja miten niihin voi reagoida. Ilmastonmuutos ja öljyn tuotannonhuippu luo välttämättömyyden siirtyä paikalliseen kestävään ja joustavaan elämäntapaan. Yhdessä toimien pystymme luomaan paikallisia toimintamalleja ja -rakenteita, jotka toimivat perustana kestävälle tyydyttävämmälle yhteiskunnalle.
Ratkaisukeskeisyydellä ja positiivisen visioinnin avulla voimme auttaa ihmisiä voimauttamaan itsensä ja huomaamaan, että haasteet ovat tilaisuuksia kohti parempaa tulevaisuutta. Käytetään voimiamme, järkeämme ja luovuuttamme yhdessä NYT. Luodaan parempi maailma meille ja tuleville sukupolville!” (Lainaus liikkeen nettisivulta)

Tämä voimauttaminen vaatii kuitenkin konkreettisia päätöksiä ensimmäisistä askelista kestävän ja joustavan elämäntavan tiellä. Siihen voisi myös kristillisellä perinteellä olla omaperäistä sanottavaa.

Mutta kyllä olennaisinta on ihmisten itsensä, ’tavallisten ihmisten’, aloittama ja ylläpitämä muutos kohti kohtuullista ja elämää kunnioittavaa kulutusta. Ei entiseen ja kasvavaan elintasoon ole paluuta. Vähentyneiden resurssien aikana luovuus usein vahvistuu, siitä meillä suomalaisillakin on kokemusta vuosikymmenten takaa.

Kulutuksen vähentäminen on paikallaan siellä, missä sitä on yli kohtuuden. Mutta globaalin kapitalismin luonteeseen kuuluu, että sadat miljoonat saavat jokapäiväisiä tarpeitaan varten vähemmän kuin olisi kohtuullista. Näin on sekä kehitysmaissa että vaikkapa Suomessa, kaikesta huolimatta.

Talouskriisi tarjoaa haasteen keskittää voimavarat hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakamiseen sekä paikallisesti että kansainvälisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti