Kapitalismi uskontona

Ihmiset elävät tyytyväisinä tai tyytymättöminä nykyisenlaista elämäänsä varmoina siitä, että taloudella on omat lakinsa, joiden ymmärtämiseen tarvitaan talouden asiantuntijoita. Kunnioitus tätä omalakisuutta kohtaan lähentelee uskonnollisuutta. Muun muassa tiedotusvälineet ovat alkaneet panna yhä enemmän painoa markkinatalouden tilaa, muutoksia, luotettavuutta ja ’tahtoa’ koskeville arvioille. Erilaisia henkilöimisen muotoja näkee ja kuulee joka puolella. ”Dollari on kroonisesti sairas.” ”Mitä markkinat tahtovat?” ”Markkinavoimat ovat nyt tyytyväisiä.”
Uskonnolliseen suhtautumiseen sopii huonosti aktiivinen pyrkimys muutokseen. Yrityksiä on ollut monia, sekä filosofisia ja uskonnollisia että käytännöllisiä. Onkohan mikään muu muuttunut, vain kapitalismikriittisyyden historia on saanut uusia lukuja.

Kapitalistinen elämänmuoto on samanaikaisesti levinnyt maailmanuskonnon tavoin kaikkiin uusiin ja vanhoihin kulttuureihin.
Jo Aristoteles opetti, että omaisuutta kartuttava individualismi on kahdella tavalla epäeettistä. Ei ole hyväksyttävää, että kukaan rohmuaa enemmän kuin kohtuuden mukaan tarvitsee, eikä myöskään voida hyväksyä yksilöiden irrottautumista yhteisestä taloudellisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta vastuullisuudesta. Jeesus, muutama vuosisata myöhemmin, totesi: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Evankeliumin kertoja jatkaa: ”Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.”

Nyt mammona-aate jo omaksutaan pelastussanomana. ’Asiantuntijoiden’ mukaan taloudellisen toiminnan tärkein, jopa ainoa, tavoite on tuottaa voittoa. Parhaiten tämä onnistuu siirtämällä talousyksiköt maihin, joissa tuotantotekijät ovat halpoja, tai sitten suorastaan virtuaaliseen muotoon suoraan verkkoon. Mammonan palvonnan uusin nimi on globalisaatio.

Uskonto saatetaan määritellä ns. perimmäisen huolenaiheen kautta, järjestelmänä joka vastaa ihmisen elämää koskeviin perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Tässä määritelmässä on ongelmana, että tällöin uskontoa on mahdoton erottaa muista maailmankatsomuksellisista järjestelmistä kuten poliittisista ideologioista. Näin käy väitteelle, että kapitalismi on maailmanuskonto.

Sekä kapitalismin että uskonnon olemus on ideologinen, ne ovat ajatusten ja uskomusten järjestelmiä ja intuitiivisia näkemyksiä maailmasta, vaikka kuvaukset niistä esitetään ikään kuin tieteellisinä faktoina. Molemmat vaativat arvostusta totuutena ja maailmaa yhdistävänä elämäntapana. Kapitalistisessa maailmassa uskonto, ainakin kristinusko, on voimakkaasti taipunut hyväksymään kilpailevan ideologian, mammonan eli kapitalismin perusehdot.
Valtiokirkkojen hiljaisella hyväksynnällä valtauskontomme, globaalin kapitalismin, keskeiset arvot ovat muodostuneet yleiseksi moraalikoodiksi: Minä ensin. Itsekkyys on hyvä yrittäjyyden moottori. Kulutus on hyve (ei siis köyhyys, ei siveys, kuten munkeilla). Kuuliaisuus talouden ehdoille on hyve (siis ei Jumalalle, kuten munkeilla). Taloudelliset arvot ovat tosia, pyhiä ja yleismaailmallisia. Kansainvälinen kilpailukyky on pyhä. Yritykset ovat vain voiton tuottamista varten, eivät esimerkiksi tarpeellisten hyödykkeitten valmistamisen. Palkkatyössä itsensä uhraaminen on jokaisen kutsumus, ei suinkaan lähimmäisen palveleminen, kuten vielä Luther yritti opettaa. Laillinen, vallitseva yhteiskuntajärjestys ensin, sitähän kirkkokin on ’aina’ tukenut.

Tältä pohjalta on noussut ilmiöitä, jotka saattaisivat hämmentää eräitä aikansa uskonpuhdistajia, kuten Jeesusta ja Lutheria. Näinkö vähän puhdas usko on maailmaa muuttanut? Jumalana on ’markkina’, jonka tahtoa koetetaan arvailla. Papistona toimivat talousoppineet. Laki ja evankeliumi kuullaan talousuutisissa. Pelastussanoma kertoo, että rahalla saa kaikkea. Perkeleen nimi on kommunismi, fasismi, islam ja terrorismi, vuoron perään, aikakaudesta riippuen. Iltahartauksia ovat mm lottoarvonnat. Pyhiä rakennuksia ovat pankit ja kirkon näköiset hypermarketit. Lepopäivän pyhittäminen kauppojen aukiololla on jo pitkällä. Tabuksi on tullut: Älä turhaan lausu rahan nimeä; varsinkaan isosta rahasta ei sovi ääneen lausua kaikkia nollia. Raha on fetissi, taikavoimainen eloton esine. Uusia pyhimyksiä ovat esim. Bill Gates, George Soros. Kirkolliskokouksena toimii G20. Herätyskokouksia ovat esim. megatähtien show´t, Formula 1. Finanssikapitalismi eli pörssipeli muuttaa aineettomat bitit kullaksi – alkemia on vihdoin onnistunut tavoitteessaan!

Globalisaatio, talouden, kulttuurin (myös uskontojen), politiikan ym. leviäminen ympäri maailman ja niiden samankaltaistuminen tähän asti eristäytyneissä ja eristetyissä maissa voisi olla tasa-arvoistava tekijä, jos leviämässä olisivat lähinnä myönteiset piirteet. Kapitalistinen globalisaatio tapahtuu kuitenkin nyt kuten ennenkin suurten valtioiden ja talousblokkien johdolla ja yhä enemmän riippumattomana kaikista valtioiden keskinäisistä sopimuksista. Käytännössä keskittynyt raha sanelee koko ’sivistyneen maailman’ elinehdot. Pääoma hakeutuu halvimpiin eli köyhimpiin maihin eikä ole kiinnostunut niiden omasta kulttuurista, uskonnosta tai poliittisesta järjestelmästä, kunhan ne tukevat pääomien tuottavuutta. Kansainväliset yrityksen valtaavat myös köyhien maiden markkinat ja kykenevät kilpailemaan markkinoilta pois alkuperäiskulttuurin elinkeinot. Tätähän se sivistys käytännössä on ollut.

Globalisaation jumala on yksi, kaikkivaltias mammona! Pelastavaa rahaa on jaossa pieniä lusikallisia köyhille ja suurina palkkioina niille, joilla on paljon ennestään. Mukaan pääsee joitakin uusia onnistujia ja lottovoittajia, jotta kaikilla säilyy usko siihen, että suuri onni voi kohdata ketä vain – vaikka massaihmisiä tarvitaan ainoastaan rahoittajiksi.

Mammonauskonto on julma, jopa verinen. Sodat ovat tärkein maailman vallan uudelleenjärjestämisen ja ylläpitämisen väline. Niihin tarvitaan valtavasti rahaa, mutta toisaalta niiden tuottavuus (voittajalle) on huippuluokkaa. Siksi kaikkinaiset rauha-alkuiset liikkeet ja yhdistykset ovat kunnon kansalaisten näkökulmasta epäilyttäviä.

Tämän uskonnon uhreja ovat myös miljoonat kaupoissa häviävät osapuolet, konkurssin kokeneet ja yhteiskunnan yhä vähenevän toimeentulotuen varaan joutuneet. Pelkoa ja syyllisyyttä lietsotaan tahallisesti, jotta kuuliaisuus säilyisi.

Talouspapisto lohduttaa ja kehottaa toivomaan ja ahkeroimaan. Tunteita ja mielikuvia virittelemällä pyritään elvyttämään kulutusta, jotta pääoman tuotto ei vain laskisi. On tärkeätä, että usko säilyy epävarmoinakin aikoina, muuten voidaan joutua puuttumaan kenties perustaviinkin seikkoihin. Ihmiset saattaisivat joutua itse käyttämään valtaa omassa elämässään, mikä epäilemättä olisi vallankumouksellista.